Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Lapsivuodeharjoittelun tunnelmia

Lisätty 14.04.2017

Viiden viikon harjoitteluni lapsivuoteella on nyt ohi. Haikeaa, mutta ihanaa, että yksi etappi kohti kätilöyttä on taas suoritettu. Näissä kätilöharjoitteluissa kätilön identiteetti pikkuhiljaa muodostuu ja kasvaa, vaikka itse koen sen jo olevan hyvin vahva ainakin omassa päässäni, kun unelmissani tätä kutsumusammattia jo elän :D 

 

Osasto, jolla olin muuttui kesken harjoitteluani perhepesäksi ja oli mukava päästä tutustumaan myös siihen toimintamalliin. Perhepesässä vanhemmat tulevat tapaamaan hoitajia vain 3 kertaa vuorokaudessa hoitotapaamisille ja muun ajan saavat omissa oloissaan hoidella vauvaa ja opetella uutta elämänvaihetta. Huoneissa hoitajat eivät käy ensimmäisen osastolle tulon jälkeen kuin yhden kerran katsomassa imetyksen sujumista, elleivät vanhemmat toivo itse lisäapuja esimerkiksi juuri imetykseen tai vauvan hoitoihin. Tämä ei tarkoita, etteikö apua olisi tarjolla jos sitä toivoo, mutta ideana on, että vanhemmat ovat "kuin kotonaan" jos kaikki sujuu hyvin. 
Sen jälkeen kun harjoitteluosastoni muuttui perhepesäksi, pääsin vielä muille osastoille tekemään yksittäisiä vuoroja, jotta kokemusta tuli myös esimerkiksi sektion jälkeisestä lapsivuodeajasta. 

 

Vierailin myös yhden päivän ajan Povalla, eli polikliinisellä vastaanotolla, jossa asiakkaina kävi aikaisin kotiutuneita tai imetysongelmien vuoksi lisäapua kaipaavia perheitä. Yhden päivän olin myös seuraamassa elektiiviseen sektioon tulleen perheen valmisteluja, itse leikkausta ja loppupäivän hoitoa. Sektiosalissa äiti sai vauvan rinnalle heti 5 minuutin iässä ja ihokontaktia jatkettiin ensi-imetyksen merkeissä perheheräämössä muutaman tunnin ajan ennen osastolle siirtymistä. 


Oli ihanaa päästä tekemään päivittäin samoja asioita, joita doulana olen tehnyt jo vähän eri roolista ja oppia sulautumaan kätilön vähän erilaiseen rooliin. Esimerkiksi kaikkien synnyttäneiden kanssa käydään synnytyskeskustelu ennen kotiutumista. Myös ensi-imetyksiä ja vastasyntyneen imetyksiä sai seurata päivittäin. Imetysohjaus onkin tosi iso osa lapsivuodetyötä. Olen tosi iloinen siitä, miten imetysmyönteistä kätilöiden toiminta oli ja imetysohjauksen tasosta! Ainakin omalle kohdalleni sattuivat hyvin imetysmyönteiset ja osaavat ohjaajat. Viiden viikon aikana ne ainoat kerrat kun jouduin lisämaitojen kanssa tekemisiin, oli äitien omasta pyynnöstä tai esimerkiksi väsyneen vauvan kohdalla äidille käsilypsyn ja oman maidon antamisen ohjausta. Tämä johtui toki osittain siitäkin, että Perhepesään pääsemisen kriteerit on niin tarkat, että imetyksen onnistumisen edellytyksetkin siellä ovat hyvällä mallilla. 

 

Sain nyt harjoittelussa myös edellisenä keväänä 2016 käytyyn WHO:n imetysohjauskoulutukseen liittyvän näytön suoritettua. Seuraavaksi sitten vielävähän jännittävämpään paikkaan kun synnytyssaliharjoittelu alkaa kahden viikon päästä!